x

Hurraa!!!!
Olen saanut ensimmäisen kommenttini tähän... olen olemassa... Marenki... Makeaa... Kiitos!
On varmasti totta, että olen aina ollut liiaksi huolissani siitä, mitä jotkut muut minusta ajattelevat, vaikka puheissani en mokomasta ole piitannut vähääkään..

Tuo "Absoluuttinen Nollapiste" itseasiassa onkin juuri se teos, jonka jälkeen minun olisi ollut viisainta ryhtyä jollekin aivan uudelle alalle... En mitenkään enää kykene sanomaan mitään noin lopullista... mitään, minkä jälkeen kaikki muut sanomiset tuntuisivat täysin turhilta... Nyttemmin olen yrittänyt lopettaa tätä kirottua pakkomielteistä työtä pyrkimällä johonkin vastaavaan lähinnä säälittävän epätoivoisin keinoin... Viimeisen teokseni "Im Memorial" koettaa käsitellä sitä tilannetta kun ei enää oikein irtoa mitään... Luovuuteni muistoa kunnioittaen oli sen työnimenä... Helevetin monen itsekeskeisen taiteilijan , helevetin monelta itsekeskeiseltä taiteenalalta pitäisi enemmänkin pohtia tuota tilannetta ja hakeutua aivan muihin töihin, ainakin tuotannoistaan päätellen... Valitettavan usein tuntuu käyvän päinvastoin niin, että mitä vähemmän sanottavaa työhön ammentuu, sitä suuremmaksi kasvaa ego...

Pitää lähteä ajelemaan kohti Varkautta hakemaan teokset... Polvesta tuskin tulee enää kalua, jos koskaan sen voi sanoa sellainen olleenkaan... Että perkele kun innostuu jostain urheilumuodosta ja huomaa sen jopa parantavan kuntoa, niin hiton paikat repeävät... että paskaa käteen ihmisen fysiologialle vai mikä lie... vituttaa...