maanantai 22. lokakuuta 2007

Skorpioni
"Uskalla tänään heittäytyä elämän pyörteisiin tavallista rohkeammin, sillä tähdet suosivat ennakkoluulottomuutta mukavilla palkkioilla. Huomaat, että lähes kaikki on mahdollista kun vaan lähtee liikkeelle. "


Terve Dolla! En minä nyt oikeasti todellakaan usko mihinkään horoskooppeihin, enkä juuri mihinkään muuhunkaan hömpänpömppään... Taiteeseen ehkä... omaani... Nämä tässä ehkä jonkinlaisena itseironiana... Muutenkin....


...Ihmetyttää tämä aika... johtuu tietenkin itsestäni ja siitä että vanhetessaan tuntuu tulevan vain kyynisemmäksi kaikkea kohtaan... tai sitten omaan jonkun trendikkään kriisin tai burnoutin... Kaikki vain tuntuu niin hiton tyhjältä ja yhdentekevältä... Toki kun katselee lasten leikkejä ja toilailuja tulee sellainen hahmottamaton iloinen hytinä jonnekin sisälle, mutta senkin voi sitten kääntää huoleksi heidän tulevaisuudestaan... hmmm... tässä maailmassa...
Se että iloisia, elämänmyönteisiä ihmisiäkin (en enää puhu lapsista...) katsellessaan tuntee heitä kohtaan vain sääliä sen vuoksi, etteivät raukat hahmota koko synkeää kokonaisuutta... se väsyttää silloin tällöin... Tosin tuollaisen iloisen elämänmyönteisyydenkin voi kääntää muun maailman poissulkevaksi itsekkyydeksi, "Mitä muusta, kunhan vain minulla menee hyvin"-attitudeksi... se taas pelkästään ärsyttää...
Jumalauta kun ei tarvitse katsoa kuin joku ehkä minuutti jonkun mainoskatkon antia Tv:stä niin on helppo hahmottaa koko maailman tila... siis se mikä on ongelma number one... jokainen saatanan mainos tähtää jonkinlaiseen yksilönhemmotteluun... siis miten joku onneton saa itsensä iloiseksi kun ei ryppyynny vielä vuoteen... tai miten hienoa on kölliä toisellapuolella maailmaa auringossa kun täällä sataa räntäpaskaa... tai tuhat uutta hienoa autoa...näin aikaisin ei tule mieleen muuta, mutta kaikki tähtäävät juuri sinun ja vain sinun hyvään oloosi... ja samaan aikaan sinua ja vain sinua syyllistetään ilmastonmuutoksesta ja kertakäyttövaipoista ja jätevuorista ja entisistä jääkarhuista ja tupakanpoltosta ja autolla- ajosta... Ja sitten sinä käytät bussia ja kompuroit pimeässä kotonasi ja täriset kylmässä ja syöt heinää ja juot itsekeräämääsi ja kuivattamaasi voikukkateetä mikä maistuu ihan oksennukselle ja saat itsellesi sen kuvan, että juuri sinä olet nyt se, joka sen maailman pelastaa... Eli tuokin puoli vain tähtää siihen, että sinä hemmottelet onnetonta itseäsi sillä ajatuksella, että elät niinpaljon jalommin kuin valtaosa muista ihmisistä... Blaah!
Äääh... itseäni on alkanut siinämäärin ärsyttämään tämä itsensähemmottelukulttuuri, että tunnen oloni erittäin vaivaantuneeksi mennessäni esim. ravintolaan syömään "hyvin" tai vaikkapa elokuviin katsomaan jotakin paskapätkää... kun jotenkin on niin hiton hyvä unohtaa se tylsä ja harmaa arki välillä ja "irtautua" kaikesta ikävästä ja lässyn lässyn vaan taas ja vakjuuooollll!!! Tämä paska- asenne tekee minusta tietenkin erittäin ikävän elinkumppanin ja kamalan epäsosiaalisen tapauksen, mutta koetan kovin näytellä kivaa ja mukavaa ja sosiaalista...
Jotenkin olen kyllä alkanut ymmärtää niitä erään uskonlahkon edustajia, (vai mitennekinnytmääritelläänlahkoksivailiikkeeksivaimiksilie) jotka piiskaavat itseään kaikkien ihmisten syntien tähden... siinä jotenkin tuntuu hyvältä tapa, jolla ikäänkuin huomio muiden toilailuista käännetään itseään vastaan... tarkoitan että tämä hiljentää ne jatkuvat narisijat: "Luuletko itse olevasi sen parempi, samanlainen ihminenhän sinäkin vain olet..." Itsekin saattaisin valita juuri tämän seurueen jos joskus tulisin muodikkaasti uskoon...
Ja se, että joku minua pitäisi jonkunlaisena tyhjän uikuttajana nyt, on aika sama, mutta ei se ole totta... en minä valita, enkä minä uikuta... Minua päinvastoin ärsyttää kaikki valitus ja uikutus...minä vain näen maailman sellaisena kuin se on... ei minun tarvitse elämää kestääkseni valheellisesti luoda itselleni illuusioita jostain kauniista sellaisiin asioihin tai paikkoihin joissa sitä ei ole... en minä ole mikään taivaanrannanmaalari tai jos olen, niin sillä taivaalla kait sitten valitettavasti on se kliseinen sienipilvi... paskiaiset...


Jumankauta tappelin tuon kanssa; Otin tähän taas tuolta YouTubesta tapani mukaan jonkun biisilinkin, joka nyt oli Terveiden Käsien "Musta Jumala"... (Viteo on aika ällö) Se perhana pläjähtikin tähän suoraan sivulle jotenkin, enkä meinannut saada pois... En nimittäin halunnut moista splatteria avautumaan heti ensimmäiseksi tähän... Käykää ite kahtomassa... Moro!!!


Toinen omituinen juttu on tuollainen :http://www.kyynikot.fi - sivusto... Näköjään ovat Turkuissiista kuten itsekin olen... ja hiton kyynisiäkin tietysti... ja sitten ovat vielä laittaneet tuollaiset silmät noille sivuilleen... kauniimmat silmät tosin kuin omillani, mutta kummallista kuitenkin... Pitäisiköhän pyrkiä liittäytymään noihin vai olenkohan jo joskus vahingossa liittäytynyt... Olisi varmasti kiva kuulua johonkin... ryhmään... joukkioon... Meihin... olla osa jotakin suurempaa... ja sitten yhdessä vaikkapa haukkua ja mollata kaikkia erimielisiä... Ah!

1 kommentti:

dolla kirjoitti...

heipä hei!
juupa juu, tyypillinen skorpioni, lällällää ;)-no, en kiusaa enempää...

Itestä tuntuu, että sillä miten näemme mailman ympärillämme, ei ole oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa, millainen se oikeasti on. Tai että käsitys siitä, että olisi vain yksi ja ainoa ehdoton Totuus, tuntuu jotenkin hämärältä, minun aivoni ei sitä hahmota. Jokaisella on oma näkemyksensä, oma totuutensa, ja usein kyse on valinnasta, mitä näkee ja miten näkee. Jos joku saa elämäänsä enemmän sisältöä päättämällä, että kiinnittää huomionsa epäkohtiin, hyvä niin jos se tekee hänet tyytyväiseksi, toinen voi poimia positiiviset asiat ja muodostaa sen avulla käsityksensä maailmasta. Ja kolmas sitten yrittää kulkea keskitietä. Ja onko kukaan sitten sen enempää oikeassa tai väärässä, kuin toinen? Jokainen varmastikin katselee maailmaa sitä kautta, mikä itseään ja omia tavoitteitaan palvelee parhaiten. Omalta osaltani voin sen kertoa, että keskitän huomioni siihen, mikä minusta tuntuu hyvältä, sulkematta kuitenkaan pois sitä tosiasiaa, että maailmassa on paljon myös asioita, jotka tuovat surua ja murhetta. Annan energiani sen palvelukseen, mitä toivon enemmän maailmaan, kyse voi olla (ja varmasti onkin) jonkinlaisesta itsesuojeluvaistosta, mutta jokaisella meillä on omat selviytymiskeinomme tässä maailmassa. Minun on pakko yrittää suodattaa elämästäni raakuuksien näkeminen pois, herkkä mieleni järkkyy jo tavallisten uutisten näkemisestä (en vaan ole ihminen, joka voi katsella kuvia toisten ihmisten tappamisesta ja sen jälkeen vielä katsoa tyytyväisenä säätiedotuksen, että "ai kiva, pikkupakkasta, lähenkin hiihtämään huomenna"..),mutta ymmärrän kyllä, että kaikki ei ole tämmöisiä kuin minä (ja se on kyllä ihan lohdullinen tieto). Minun on pakko keskittyä vain elämän pieniin iloihin selvitäkseni jotenkin järissäni tästä elämästä. Pääasia kai oman kasvun kannalta on kuitenkin, että itse muodostaa käsityksensä, eikä vain omaksu jotain valmiiksi pureskeltua totuutta, ilman että edes kyseenalaistaa sitä. -äh, tästä voisin jauhaa vaikka kuinka pitkään (ja näköjään jauhoinkin..)tämä on kuitenkin sun blogi, en tuu tänne enempiä paasaamaan rakkaudenpolitiikkaani :) tosin saa mun luona käydä sitten kostoksi synkistelemässä ;)