keskiviikko 31. lokakuuta 2007


Metsä on aikas makea paikka... jos sellaisen vielä jostakin löytää... siitä saa aina voimaa kun pakenee pariksi tunniksi korpeen. Olin eilen illalla pitkästä aikaa kävelemässä koiran kanssa ihan säkkipimeässä metsässä ja huomasin taas kuinka omituisen pelottava paikka metsä on pimeällä... on tunne kuin kokoajan jossakin joku vaanisi... Blair Witch project... Asiaa ei auta se, että Raju pysähtyy aina sillointällöin murisemaan jollekin muka kuulemallensa... Kuitenkin...Vaikka ilma oli eilenkin kaamea ja kostea, on lenkkeily kuitenkin aina "laastaria" mielelle... Kiitos...



SYNKKÄ METSÄ (Uuno Kailas)

Hän oli niin hento ja kalpea.
Hänet unessa yöllä näit.
Oli synkän synkkä metsä --
sitä vieläkin väriset sä --
ja siinä synkässä metsässä
hänet eksyksissä näit.

Hän oli niin hento ja kalpea,
ja -- oi hänen silmiään!
Hän varmaan varjossa puitten
näki vaanivan sudensuitten:
oli kauhu metsän synkeän
hänen lapsensilmissään.

Olit nähnyt unessa ennenkin
sinä lapsen ja metsän sen --
mut silloin päivä päilyi,
yli kukkakenttien häilyi
suven auder, ja lapsen silmissä
oli loiste onnellinen.

Nyt oli hän vilun-kalpea
ja säikkyvä, uupunut.
Nyt niinkuin värjyvä vuona
hän suurien puiden luona
sua katsoi -- niinkuin sinulta
ois armoa rukoillut.

Hänet tunsit. Näit hänen kasvoissaan
omat lapsenjuontees sun:
sua katsoi vuosien takaa
oma lapsensielusi vakaa,
ei enää paistetta silmissään,
vaan valmiina itkuhun.

Ja aamulla, kun sinä heräsit,
sinä heräsit nyyhkien.
Tuot' unhoita unta et sä:
oli synkän synkkä metsä
ja siinä synkässä metsässä
laps suurisilmäinen.


Skorpioni
"Tunnistat sinuun suuntautuvan arvostelun jo kulmakarvojen asennosta ja osaat varautua ärsyttävän tehokkaasti sanattomaankin kritiikkiin. Puolusta itseäsi arvokkaasti äläkä alennu turhaan kinasteluun."


Odotan taas täällä valmiina sitä että joku katsoo minua "alta kulmain". Olen valmiina puolustamaan itseäni ja hyökkäyshän on paras puolustus... Ja hirviällä volyymillä vielä mieluiten... loppuu ne vastaväitteet... tana... kele... ja arvostelut...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Metsän parantava voima, se väri kesällä, rauhallista vihreää. Tuoksu- ja äänimaailma, balsamia sielulle kaikki-

Anonyymi kirjoitti...

Siitä lähtien kun ihminen kuvitteli itsensä irti luonnosta (onkohan ihminen silloin yliluonnollinen?) olemme harhailleet irrallisena osana tässä maailmankaikkeudessa... uskon jopa, että jos ihminen myöntäisi oman "eläimellisyytensä" ja myöntäisi kuuluvansa luontoon, olisimme eheämpiä, eikä tarvittaisi luonnonsuojelijoita, sillä silloin se tapahtuisi itsestään, se olisi itsesuojeluvaistoa. En osaa ehkä selittää ajatustani selkeästi, mutta se tunne, joka tulee metsässä ollessa, kun istahtaa vaikka kalliolle, kuuntelee tuulta, unohtaa itsensä ja tuntee olevansa osa luontoa... sen tunteen jos voisi säilyttää täällä "oravanpyörässä", niin mikäs täällä olisi ollessa!

Anonyymi kirjoitti...

lupaavasti