Pitäisi aloittaa jotain uutta... sain eilen valmiiksi "sektio" nimisen teoksen... Teoksessa nauloista koottu pallo on halkaistu keskeltä ja sitä levitetään auki tuollaisilla jenkatapeilla... sen sisältä otetaan jonkunlaisella koukkulaitteilla toinen, pienempi pallo... aika tekninen teos kaikenkaikkiaan...
Minä olen ollut tuollaisessa "sektiossa" mukana eikä se niin paha ollut... enemmän näkyy verta tavallisessa alatiesynnytyksessä... Kummassakaan en pyörtynyt, mikä on sinällään hitonmoinen ihme... Arvokkaita juttuja tietenkin mutta täytyy sanoa että on se lapsen maailmaan tulo aikas rajua puuhaa kaikenkaikkiaan... (Viljelen näköjään kaikenlaisia jokseenkin turhia täytesanoja tänään ihan solkenaan...)
Se on muuten kumma miten sitä aina kun vaikkapa avaa Tv:n on siellä antamassa viisaita neuvojaan joku lapsipsykiatri tai joku muuten lastenkasvatuksesta kaiken tietävä puhuvapää... eilenkin kun vilkaisin nopeasti jotain niin eikös siellä joku "tantta" (pyydän anteeksi kyseenalaisen tantta-sanan käyttöä) kertonut siitä kuinka; "Pitäisi olla läsnä, pitäisi olla todella läsnä..." Niinkuin... kertokaa... Millä helevetin mittarilla se katsotaan onko joku "läsnä"... ja jos on niin onko joku tarpeeksi "läsnä"... Niinko vituttaa tällaiset vakiintuvat hokemat, jotka leviävät tietystä asioista puhuttaessa ja niitä hoetaan aina ilman että kukaan vaivautuu todella ajattelemaan mitä ne edes tarkoittavat... Se on vähänniinko "yhteisöllisyys"... Jumalauta jokainen selittää niin helevetisti siitä kuinka yhteisöllisyys sitä ja tätä ja sanat kaikuvat ihan jossaki tyhjiössä... ja silmistä paistaa ihan jotain muuta kun yhteisöllinen katse... Onneksi on hieman aleneva suuntaus taiteessa että kaikkien pitäisi tehdä niin saatanan "yhteisö- taidetta"...
Tuosta "läsnäololla" syyllistämisestä vielä... Niinko kuinka paljon "läsnä" sitä nyt täytyy olla... pitääkö niinko olla yksi lapsista ja leikkiä ja möyriä ja puhua kimeämmällä äänellä (Minä kyllä teen tätä) ja pitää vaippoja (Mutta tätä en vielä ole ajatellut tehdä) ... ja onko se "tantta" varma että hän on ollut riittävästi läsnä omien lastensa kasvatuksessa... Aika moni varmaan tekee lastensa kanssa parhaansa ilmankin, että jossakin jatkuvasti joku syyllistää siitä olisiko voinut tehdä jotahi paremmin... Siis ainahan jokainen olisi voinut tehdä jotain paremmin... Teoriassa kaikki on ihan selvää mutta käytännössä nuo asiat usein vain tapahtuvat elämisen ohessa... Läsnä, ole läsnä... on niin helevetin ruma sanakin, että saisi jo unhoittua johki tai sitten voitaisiin keksiä joku korvaava sana, josta voisi luoda uuden hokematrendin fuckers...! Ja ihminen on sellainen paskiainen, että näin kun minäkin tässä vaahtoan tästä asiasta, niin heti jossahi joku olisi minulle nälvimässä siitä kuinka taidankin itse tuntea syyllisyyttä omien lasteni suhteen... Niinko ajatelkaa nyt ihmeessä tätä kelvotonta syyllistämistä ja syyllisyyttä joka meihin suomalaisiinkin on salakavalasti istutettu jostakin ylhäältäpäin... että kaikkea pitäisi peilata toisten silmin... ei kiinnosta... en suostu...
Minä olen ollut tuollaisessa "sektiossa" mukana eikä se niin paha ollut... enemmän näkyy verta tavallisessa alatiesynnytyksessä... Kummassakaan en pyörtynyt, mikä on sinällään hitonmoinen ihme... Arvokkaita juttuja tietenkin mutta täytyy sanoa että on se lapsen maailmaan tulo aikas rajua puuhaa kaikenkaikkiaan... (Viljelen näköjään kaikenlaisia jokseenkin turhia täytesanoja tänään ihan solkenaan...)
Tuosta "läsnäololla" syyllistämisestä vielä... Niinko kuinka paljon "läsnä" sitä nyt täytyy olla... pitääkö niinko olla yksi lapsista ja leikkiä ja möyriä ja puhua kimeämmällä äänellä (Minä kyllä teen tätä) ja pitää vaippoja (Mutta tätä en vielä ole ajatellut tehdä) ... ja onko se "tantta" varma että hän on ollut riittävästi läsnä omien lastensa kasvatuksessa... Aika moni varmaan tekee lastensa kanssa parhaansa ilmankin, että jossakin jatkuvasti joku syyllistää siitä olisiko voinut tehdä jotahi paremmin... Siis ainahan jokainen olisi voinut tehdä jotain paremmin... Teoriassa kaikki on ihan selvää mutta käytännössä nuo asiat usein vain tapahtuvat elämisen ohessa... Läsnä, ole läsnä... on niin helevetin ruma sanakin, että saisi jo unhoittua johki tai sitten voitaisiin keksiä joku korvaava sana, josta voisi luoda uuden hokematrendin fuckers...! Ja ihminen on sellainen paskiainen, että näin kun minäkin tässä vaahtoan tästä asiasta, niin heti jossahi joku olisi minulle nälvimässä siitä kuinka taidankin itse tuntea syyllisyyttä omien lasteni suhteen... Niinko ajatelkaa nyt ihmeessä tätä kelvotonta syyllistämistä ja syyllisyyttä joka meihin suomalaisiinkin on salakavalasti istutettu jostakin ylhäältäpäin... että kaikkea pitäisi peilata toisten silmin... ei kiinnosta... en suostu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti