Harmi että ovat pilanneet jo tuon Littoisen... kotikyläni... Rakentaneet kaikki pellot täyteen noita "uuspuutalohelevettejä"... idyllisiä vieriviereen rakennettuja pehmeän pastellinsävyisiä, vähintään kahdensadan neliön kolmikerroksisia taloja... naapurin seinään omasta seinästä on viisi metriä ... näkymät suoraan naapurin vessaan ja olohuoneeseen... Ei siinä mitään... en vain tajua, miksi tämä nykytapa on rakentaa niin hiton täyteen joka paikka... tai toki ymmärrän, että joku rakennuttaja saa siinä mahdollisimman suuren voiton jne... ja onhan se toisaalta hyvä jos ei ole tönöä siellä täällä vaan on ikäänkuin keskittymä... mutta kun näitä keskittymiä sitten on tuollakin jo pikkuhiljaa tasaisena mattona toinen toisensa perään ja sitten joku keksii rakentaa vielä nämä katvealueetkin... ja toki kun tuo asuminen on levitetty noin maantasolle, vie se enemmän maasta pintaa... en tykkää, muttei sillä kait mitään väliä ole... Kun minä olin nuooori niin kotoa pääsi melkein suoraan kävelemään metsään tarvitsematta tavata ketään jollei huvittanut... ja miusta se oli hiton makeeta, sillä aina vaan ei jaksanut tai edelleenkään jaksa vääntää naamalle keinoiloilmettä ja huikata mukamukavana minkäänlaista tervehdystä tai pakollista parinsanan kuulumisten vaihtamista... Nyt tuolla pitää kävellä kokonaisen puutalopellon lävitse jos aikoo metsään kävelylle... ja niiden kaikkien talojen ikkunat aukenevat suoraan siihen tielle ja kokoajan on sellainen olo että joku tuijottaa eikä oikein tiedä miten käsien pitäisi heilua kun sinä tallustaa... ja jos on kaunis ilma niin joka pihalla joku rapsuttaa jotain nurkkaa ja tiirailee ohikulkijoita niiden viimekeväänä istutettujen tuija- aitojen rakosista... Kuitenkin... Kävellessäni viikonloppuna Littoistenjärven rannalla piiiitkästä aikaa, tuli sellainen kummallinen nostalginen olotila... muisti kaikki ne toilailut joita siellä silloin aina toilailtiin... siellä asui mukavia tyyppejä paljon... paljon sellaisia, joista en ole kuullut mitään moniin moniin vuosiin... mitäköhän niille kaikille kuuluu tänään... Noh! Ehkä se aika on mennyt ja kuuluu sinne jonnekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti