x

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Kuolen Lyrics

Mä kuolen joka aamu kun kanssas juon kahvia
ja iltapäivisin kun istun sähköjunassa
mä kuolen joka yö kun itseäni ikuistaa yritän
ja savukkeeni sammutan ja uuden sytytän

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan

Ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään
kertoo mitä pitää tehdä mitä täytyy yrittää
mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita
ja jättää kertomatta aina osan totuutta

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan

Ja mä kuolen joka rivin jälkeen jonka paperille kirjoitan
kun edessäni nään taas yhden laulun vähemmän
mä kuolen joka unelmaani jonka viimein kiinni saan
ja siihen ainoaan jota koskaan en voi tavoittaa

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan

Ja mä kuolen kun mun rakkauttani takin alle piilotan
kun pelko laittaa kuiskaamaan mä vaikka huutaa haluan
mä kuolen kun nään vuosien taas yli vierivän
ja liian myöhään liian usein itseni jälleen herätän

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan

Ja mä kuolen näihin tähtiin joita rintaani mun liimataan
kuin pyhäkoulun kalenteriin kilpaa kimaltelemaan
mä kuolen kun nään valon varjon alle väistyvän
tai jonkun idiootin taas hakaristin seinään piirtävän

Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään
en sun kanssas milloinkaan
en milloinkaan

en milloinkaan

en milloinkaan...

Tuo biisi on ilmestymisestään asti kasvanut vuosi vuodelta... Kuuntelukerta kuuntelukerralta... Tänä sateisena perjantaina voisin myöntää sen saavan kyyneleen tirahtavan poskelle, jollen olisi näin raavas ja karski Mies... Itseasiassa... Tuossa se on sanottuna kaikki... Kiitos J. Lehti... Toki tuotantonne ja historianne on komea ja ainutlaatuinen kokonaisuudessaan muutenkin...

Viimeisellä rannalla