x

"Koeta hillitä itseäsi kun tuntuu että ärsyyntymiskynnyksesi alkaa olla liian matalalla. Et pysty sietämään mitään teeskentelyä tässä päivässä. Lopeta ensimmäiseksi oma teeskentelysi ja ole tänään joka tilanteessa oma rehellinen itsesi. Siinä onkin haastetta."

Tuo ärsyyntymiskynnys todellakin on yleensä ollut aikas matala... En tosin tunne sen juuri tällä hetkellä olevan mitenkään erityisen alhainen. Päinvastoin... tunnen (kamala sanoa tämä kamala sana) suht seestyneeni... Olen tuon alhaisen ärsyyntymiskynnykseni kanssa peljästyttänyt varmaan monia mukavia ihmisiä johki horisonttiin... Tai siis... eihän se missään nimessä ole alhainen vaan ehkäpä päinvastoin. Ja ehkäpä se onkin juuri teeskentelyä se minkä olen uskotellut olevan jonninmoista "hyväkäytöksisyyttä". Sellainen että sitä aina uusia ihmisiä tavatessaan pyrkii käyttäytymään asiallisesti ja rauhallisesti, vaikka huomaisikin näiden käyttäytyvän itseään kohtaan suorastaan tökerösti... Monella kun tuntuu olevan sellainen kummallinen pätemisenpakko ja itsekorostuksen tarve, vaikkeivat raukat ymmärrä, että vaikkapa minun kaltaiseeni ihmiseen ei juurikaan tee minkäänlaista vaikutusta, vaikka käyttäytyisi miten hyvänsä tai olisi kuinka "tärkeä" immeinen hyvänsä... Tuollaisia kukkoilevia moukkia sitä sitten sietää aikansa ja sitten jonain heikkona hetkenä "räjähtää" ja sanoo suorat sanat. Sitten ne samat hölömöt on että; "Voi kauhia, mää luuli et sää oot nii rauhalline ja mukava, mut sää ootki tollane... Herrajesta! Eihä sun kans voi mittää..."
Siis tollasii ihmiset on... miksiköhän... Siis kuvitellaan että tunnetaan toinen ihminen ihan perinpohjin juuriaan myöden niinko hetkessä...

Teeskentelyäkään en oikein mitenkään voi sietää ja sellaiseksi on valitettavan helppoa tulkita hyvinkin monenlaiset pikku "varautumat" ihmisten käytöksessä (No voi tsiis, taas tämä alkoi... en voi itselleni mitään) No mie siis vaan meinaan, että sitä on aina kummasti tarkkaillut ihmisten käytöstä ja etsinyt siitä kaikenlaisia kierouden ja epäluotettavuuden merkkejä. Miksi, sitä en tiedä, mutta tällaisia pikku ailahteluja löytyy kyllä melekein kaikkien käytöksessä... Sit sitä epäilee kaikkia pikku katseita ja lausahduksia ja mietiskelee et mitäköhän pahaa minä tuollekkin olen tehnyt vai eikö se vaan muuten pidä minusta? Noin niinko lärvi ei jostahi syystä miellytä... Sitä kait jossahi vaiheessa on tuo perusluottamus ihmiseen saanut "parantumattoman" kolauksen ja justjoojalässynlässynjarivimuutapsykoanalyyttistäitsetutkiske- lushittianalyysiä. Luultavasti en enää niin hirviästi kuitenkaan tutkiskele itseäni tai ketään muutakaan ja oikeastaan en enää pahemmin välitä ihmisten mielipiteistäkään tai siitä mitä ne minusta ajattelevat ja oikeastaan tämä horina on taas syytä lopettaa tähän... Varmaan aikas sekavaa oli tämä vuodatus, mutta ihan sama... Monday morning, You know?

Homo Sapiens