Taas jotain tuolla kommentaattori puhuu jostahi "negatiivisuudesta"... Siis tarkoitan että eihän se nyt hitto tee ihmisestä ja sen elämästä välttämättä missään jatkuvissa murheenalhoissa kahlaajaa jos se ihminen sitä vaikkapa jossakin blogissa juuri purkaa ikäänkuin ylöskirjaamalla ja sitten sanoja tsiikaamalla, notta oisko toikaan nyte niin kamalan vakavaa notta siitä masentua kannattais... En tiiä näitä käytäntöjä, notta mitä tällaisen kirjoittelun pitäisi palvella, joten kirjoittelen ihan mitä päässä liikkuu ja suhtaudun tähän tällaisena "päiväkirjaamisena"... Se ei voi toimia, jos joku alkaa minulle täällä sanelemaan mitä minä saan kirjoittaa ja mitä en, joten välttäkäähän sitä...Ok? Joopa joo... Ainakin ite tunnen montakin "aina iloista unelmoijaa", jotka omaavat positiivisen asenteen kaikkeen elämässä ja voin melekein sanoa että kun joku oikke paha paikka tulee etehen ni niitten "piuhat sanoo ensin poks"... tai on jo sanonutkin... kaikenmaailman mielialapillerien imeskelijät on aina käyny mussuttaan, notta; "Miks aina pitää lähestyä kaikkee noin ikävänkautta jne?" Tajuuttekste? Mä saan unen iliman nukahtamislääkkeitä enkä ole pahemmin addiktoitunut juuri mihkään... ei huumehia eikä liikoja viinaksiakaan... tupakkia kyllä mihin joku sitten sanooki tietty et se on pahin mut so whattia... Mää ite oon nääs jo tottunna kaikkee, enkä odotakkaa mittää muut ku jotahi katastrooffii koska vaan, mistä tahansa tippuvaks suoraan niskoille... Se kumma logiikka piilee jossahi sellasessa, notta; Elämä on jokatapauksessa kurjaa ja ikävää, eli miks ihmeessä sitten surra ja murehtia omaa kurjuuttaan ja surkeuttaan, kun sillä ei niinko maalilmanjuoksussa ole minkäänlaista merkitystä sillä sen yhden pienen onnettoman olion surulla tai murheella...???!!! Notta näin! Tämä sisäsyntyinen ajattelumalli nähdäkseni auttaa, eikä sitä nyte enää hirviän usein tunne itseään juurikaan masentuneeksi tai murheelliseksi... oikeastaan sitä tuntee itsensä aika onnelliseksi pääpiirteittäin... Siis siitä huolimatta on onnellinen (tai juuri siksi) että osaa sanoa elämää kamalaksi... eikö olekin kummallista??? Itseasiassa... Noinhan melkein on joku sanonutkin... en muista kuka, mutta se menee näin: "Todellinen onni on mahdollista vasta sitten, kun ymmärtää että elämä on Kamalaa, Kamalaa, Kamalaa..."
Onhan tässähi maassa iät ja ajat lähestytty elämisenkuvausta tolleen hiukan mollivoittosesti... niinko biiseissä ymsyms... Sit on tiätty nää kaikki vaaleenpunamaalarit, jotka hokee tota klisheetä notta "mualilmasa on jo niin palajo kurjuutta ja kamaluutta, notta mie koitan tuua siihe vähä ilooki..." Sitä on ite kait niin paatunut joteski, nottei tollaset iloiset kuviot sitä niinkään tuo sitä iloo... Päinvastoin! jos tarjoillaan oikke synkkää ja kyynistä maailmankuvaa, ni sitä kait on aina jotenkin samaistumalla tuntenut jotakin mielihyvänkaltaista tunnetta pohjalta notta; "Onneks miul ei sentäs noin kamalan huanost jne..." Ni et emmie jaksa aina selitellä näist samoist perusasioist... ihmisii on ainaski sattaatuhatta eri plaatua nääs ja kaikki ajattelee ihan omilla aivoillaan... ( Hah! Tuo nyte ei ihan pidä paikkaansa) Kaikki tekee mitä mielii, enkä ainaska mie arvostele ketään... Turha miun ainaska mittää enää koettaa saatans kukkia maalailla tai auringonnousui tahi rakkausballadeja rallatella... kaikki on jo ihan sonnassa... Miulle tietty on ihan sama jos joku on ottanut selviytymisopikseen sysätä kaikki paha jonnekin ulos... torjua täysin... luottaa jonkun suuren ohjaavan läpi kaiken, tapahtuu mitä tapahtuu... Enkä mie arvostele niitä pillerinimeskelijöitä mitenkään... se vaan tuntuu niin helepolta tieltä, et joku vaan suuhun ja sit on taas kaikki okei... Siis mää oon sitä mieltä että sillä, että on välillä huono olo... sillä on joku tarkoitus jatkon kannalta... Tajjuutsä?
Se muuten, että mie alan näköjäns paasatessani käyttämään tuollaista mie ja sie kieltä ei sitten johdu mistään Jouni Hynysestä... miust se vaan joteski soppii näköjään... tulee niinko vahingossa... En oll myöskää kopioinut "tuimaa katsettani" kyseiseltä herralta...
Onhan tässähi maassa iät ja ajat lähestytty elämisenkuvausta tolleen hiukan mollivoittosesti... niinko biiseissä ymsyms... Sit on tiätty nää kaikki vaaleenpunamaalarit, jotka hokee tota klisheetä notta "mualilmasa on jo niin palajo kurjuutta ja kamaluutta, notta mie koitan tuua siihe vähä ilooki..." Sitä on ite kait niin paatunut joteski, nottei tollaset iloiset kuviot sitä niinkään tuo sitä iloo... Päinvastoin! jos tarjoillaan oikke synkkää ja kyynistä maailmankuvaa, ni sitä kait on aina jotenkin samaistumalla tuntenut jotakin mielihyvänkaltaista tunnetta pohjalta notta; "Onneks miul ei sentäs noin kamalan huanost jne..." Ni et emmie jaksa aina selitellä näist samoist perusasioist... ihmisii on ainaski sattaatuhatta eri plaatua nääs ja kaikki ajattelee ihan omilla aivoillaan... ( Hah! Tuo nyte ei ihan pidä paikkaansa) Kaikki tekee mitä mielii, enkä ainaska mie arvostele ketään... Turha miun ainaska mittää enää koettaa saatans kukkia maalailla tai auringonnousui tahi rakkausballadeja rallatella... kaikki on jo ihan sonnassa... Miulle tietty on ihan sama jos joku on ottanut selviytymisopikseen sysätä kaikki paha jonnekin ulos... torjua täysin... luottaa jonkun suuren ohjaavan läpi kaiken, tapahtuu mitä tapahtuu... Enkä mie arvostele niitä pillerinimeskelijöitä mitenkään... se vaan tuntuu niin helepolta tieltä, et joku vaan suuhun ja sit on taas kaikki okei... Siis mää oon sitä mieltä että sillä, että on välillä huono olo... sillä on joku tarkoitus jatkon kannalta... Tajjuutsä?
Se muuten, että mie alan näköjäns paasatessani käyttämään tuollaista mie ja sie kieltä ei sitten johdu mistään Jouni Hynysestä... miust se vaan joteski soppii näköjään... tulee niinko vahingossa... En oll myöskää kopioinut "tuimaa katsettani" kyseiseltä herralta...
7 kommenttia:
nii-i,sitä olen miettinyt että päiväkirjana toimiikin hyvin ja onhan hieno.mutta miksi on täällä pöllöpäitten(??) tulkittavana kun väärinymmärryksen mahdollisuus 100%...vaikka ei sillä mitään merkitystä ole kun se on vaan ajatuksenvirtaa eikä siitä saa eikä pysty tekemään eikä ajattelemaan mitään...hmm.Toimii kyllä hyvin sillälailla että kun oma pää lyö tyhjää (joskus)saa uutta näkökulmaa klikatessaan auki päivän yllätyksen vaikka tuon minä olen....,vähän niinkuin tuo horoskooppi ehkä sinulla (jota ei tosiaan kannata ottaa tosissaan,paitsi jos tuntuu siltä,höh). Oletko muuten varma ettei Hynynen ole kopioinut sinun julmaa intensiivistä katsettasi? Joskus tuntuu että silmät liikkuvat kuin kummitustaulussa (ja varmasti liikkuvat)!Eikä johdu todellisuudeunhoituspillereistä,niistä olen samaa mieltä kanssasi.Täytyy tuntea vaikka tuskaakin jotta tietää elävänsä.Kauheintahan olisi jos mikään ei tuntuisi miltään...
Masennuksessa mikään ei tunnu miltään. Olkaa te iloisia siellä tuskissanne, synkkine maailmankuvinenne ja silti niin onnellisina
Vaihtaisin koska vaan osia kanssanne, jos voisin. mutta popsin vaan näitä todellisuudenunhoituspillereitä. kun en muutakaan voi.
Mutta hienoa että olette niin vahvoja ettei teidän tarvitse.
Parempi tietysti popsia pillereitä ja sinnitellä niin,kuin jättää kaikki.Pelottavaa nuissa unhoituspillereissä on vaan se,että masennushan johtuu kuitenkin jostain (syytä tietysti voi olla todella vaikea selvittää) ja syyn unohtuessa ei masennus katoa.Se vaan unohtuu ja pillerittä taas palaa...ja pahenee.Niin se kyllä taitaa olla että masennuskin on ihmisen yksi normaali olotila ja jonain päivänä kaikki tuntuukin joltain,toivottavasti myös sinulla.
päätöntä jaarittelua,erittäin epävarman ihmisen nihilismiä
koko blogi.Pikku pojan uhoilua,saatana.
säpinää...
Voi viuh viuh sentään.Kun empatia & tietämättömyys kohtaa,niin tie helvettiin on silattu hyvillä aikeilla jälleen.
Sinun sivuiltasi tänne eilen tulin (yhteinen tuttumme K kertoi niiden olemassa olosta) ja pitipä tulla tänään uudestaan lueskelemaan, mitä oikein kirjuuttelet täällä. Sattui hassu yhteensattuma, masennuksen vuoksi on oma luovuuteni ihan jumissa (siksi lähinki kattelemaan muitten ihmisten taidetöitä, jos vaikka tässä jatkossa sitten joutuukin ostamaan toisten töitä ihmisille lahjuksiksi, kun ei ite pysty tekemään...sinun työsi ovat kyllä vähän suurehkoja ihmisille, joilla on pieni mökki...)ja täällä olikin "päivän teemana" masennus ;)
Pidän töistäsi, herättävät kyllä tunteita... jos voitan lotossa ja jos minulla on joskus iso koti, niin haluan heti ostaa sinulta yhet aivot roskiksessa :)
Työniloa jatkossakin, vai luomisen tuskaa... no pääasia on, että voi toteuttaa itseään. Terkkuja perheellesi!
Lähetä kommentti