torstai 6. maaliskuuta 2008


"Itku ja paha olo ovat nyt yllättävän herkässä sellaisissa tilanteissa, joissa koet rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä jonkun taholta. Asiat, jotka aikaisemmin olet pystynyt lakaisemaan mielesi maton alle, eivät nyt suostu katoamaan silmistäsi ja sielustasi. Kohtaat oman totuutesi."

Mieleni matto lienee jo suruista ja surkeuksista aivan kohollaan... Pitäisi ehkä välillä siivota ja heittää matto johki tuulettumaan... Minulla on aina ollut niin kamalan kovaa ja vaikeaa... Mahdanko tästä enää nousta ja muuttua joskus vielä ihan kunnon kelpo ihmiseksikin, tiedä häntä... Voi minua pientä surkeaa, miksi minua näin rangaistaan... "syyttömänä syntymään" jne... Buaaah...

Oikeesti se menee kyllä niin, että tämä pullamössösukupolvi, jota itsekin edustan ei noista suurista suruista ja murheista tiiä yhtikäs mitään... Mutta luulen että tuon itkun ja pahan olon määrä on meillä suomalaisilla sellainen kumma juttu, et mitä helepompaa meillä on ja mitä enemmän meillä on vaikkapa aikaa, niin sitä enemmän me kelaillaan mitättömiä elämiämme ja mietiskellään omia surkeuksiamme... tarkoitan että me pullanmössöttäjät varmaan valitetaan ja itkeäpillitetään tuplasti surkeuttamme verrattuna vaikkapa noihin sota- aikojemme ihmisiin... Tai siis toki olen kuullut aikamoista valitusta monen sen ikäluokan vanhuksen suusta, mutta sekin johtunnee vain tästä ajasta.
Enkä nyt jumankauta tietenkään tarkota vain omaa ikäluokkaani, vaan kaikkia nuorempia myös... itseasiassa tuntuu vaan veltostuvan entisestään tämä nuoriso. Housut roikkuu persauksissa ja sitten on nenät ja kulmakarvat ja huulet ja korvat kaikki täynnä hiluja. Sit maalataan kaikki paikat täyteen niitä tageja ja tögejä vai mitälie ne olivat (vitsi)... Niimpä.... Tietysti sitten on meitä poikkeuksia, joilla on oikeestikkin niin kovin vaikeaa ja vaivalloista tämä elämisen taakka... jotenkin niin raskaaksi on se reppu lastattu noilla kivillämillälie... Ja kaiken kansan murheita on aina joutunut repussaan kantamaan...
Helevetti muuten kun on siitä "Punk- Tauti johon ei kuole"- leffasta saakka ärsyttänyt.... tai jo sitä ennenkin toi Peppu Normaali orkesteri... Ja nyt mä tähänkin jutskaan oon sitä siteerannut selvästi kerran tolla "syyttömänä syntymään" jutulla ja toisen kerran kun puhun tosta "kivirepusta" ni taas tulee se mieleen... "Nyt reppu rupiset riimisi..." vai mitä se siinä horisee... Ei mua muuten, mut toi jotenkin ei ois tarvinnut niin suurta roolia sen ajan airueena... Kuitenkin aika tollanen huumoriorkesteri se aina on ollu jonka myöhemmät vaiheet sitten onkin ne tarkoitusperät tuonu selkeesti julki... Kyllähän ne Martin kommentit siinä nauratti välillä mut kuiteskin... Ei siinä myöskään ois tarvinnu Andy Mccoylle antaa niin kovin suurta aikaa... Olkoonkin sitten, että oli Briardissa. Ja onhan hän elänyt tavallaan ja hieno kitaristi, vaikken minä siitä mitään ymmärrä. Mistäs helevetistä mie mitään tiiä ja miksen jo vaikene...
Ehkä sitä on vaan silloin joskus teininä nähnyt jotain mageeta tollasissa örveltäjissä ja myöhemmin on sitten mieltänyt noi hahmot aika tolleen surullisen tragikoomisiksi... en tiiä... Niinko ei muhun aikoihin oo kyllä tehnyt minkäänlaista vaikutusta minkään juoppogurun "villit" toilailut umpikännissä siellä täällä... Noita kun aina joskus jossahi kuulee ikäänkuin hohdokkaina kerrottavan... Siis en tässä tietenkään tarkota enää mitään Andyä vaan ketää hyvänsä "kulmien Gurua" jonka toilailuista teinit ja teininmieliset hehkuttelee... Jonain päivänä ne gurut makaa tuolla jossahi pakkasessa ojanpohjalla housut kintuissa, tarpeet housussuissa, tukehtuneena oksennukseensa, eikä kukaan näe siinä enää mitään glamouria...

Oikeesti... Kun nyt taas tulin tunnontuskissani muutamaa tuntia myöhemmin tsekkaileen mitäs sitä täällä aamusella tuli horistua, ni toi kaikki horinahan on ihan puuta heinää, enkä mää oikeesti oo mitään tollasta mieltä mistään pepuista enkä ändeistä... Joku piru istuskelee aina aamusin olkapäälläni ja latelee latteuksiaan ja pahansuopia hölynpöly kommenttejaan... En oikeastaan ole siis vastuussa näistä... ainakaan ennen klo seittämää kirjoitetuista horinoista... Ne ovat jonkun muun "ajatuksen" juoksua, eivät minun... Toi sitäpaitsi on aika magee toi biisi tossa...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHAAAHHAaahahhahhehhehhehhihhihhhiiii...ehkä oletkin ihmissusi jonka ihmishahmo luulee sudenhetkellä heräävänsä salaperäiseen rapinaan..mutta mutta...ihminen sinussa ei herää,nousee kuitenkin ja omituisessa horteessa suivailee itsensä omaan plokiinsa.jossa sitten se susi ihmisessä kirjoittelee kaikenlaista hauskaa...iloista päivää sinullekin..naurattaa (ihan oikeasti) tuo jatkuva häpeilyn selittely ...Älähän nyt.

KooPee kirjoitti...

Perhana!
Sitähän minä muuten teenkin... selittelen kummallista häpeilyäni jatkuvasti... Miksiköhän sitä aina onkin niin häpeissään milloin mistäkin??? jotain omanarvontunto-ongelmia varmaan...
Surkea ihmispolo... Hieno tuo "suivailee"- sana... sitä useimmiten vaan suivartelee jollei satu saivartelemaan jostahi pikkujutusta...