Taasko yksi maailmanlopun profetia ilmastonmuutoksesta? Eikö kauhumaalailua ole jo tarpeeksi kuultu?
Ei, koska planeetan valtava geokemiallinen muutos ei poistu sillä, että iltapäivälehti kysyy, huolestuttaako se vai ei.
Ympäristö- ja tiedetoimittaja Pasi Toiviaisen Ilmastonmuutos.Nyt.-kirja on omakohtainen teos ilmastonmuutoksen faktoista, harhoista, uhkista, tutkimuksesta ja ymmärryksestä.
– Kun olisikin kauhumaalailua. Kaikki parinkymmenen vuoden aikaiset uhkakuvat ovat joko toteutuneet tai toteutumassa, hän huokaa.
Toiviainen antaa esimerkin pysyvien pohjoisten merijäiden sulamisesta. Ensin tutkijat laskivat niiden sulavan vuoteen 2080 mennessä, sitten vuoteen 2050. Nyt ollaan vuodessa 2020 – 13 vuoden päässä.
Maapallon keskilämpötilan noususta vuosisadan loppuun mennessä on erilaisia arvioita. Nykytahdillakin (noin 0,2 astetta vuosikymmenessä) lämpö nousee vuoteen 2050 mennessä parilla asteella.
Vertailun vuoksi: maapallo on tähän mennessä lämmennyt esiteollisesta ajasta noin 0,8 astetta.
– Parin asteen lämpeneminen riittää muuttamaan valtaosan nykyisistä ”hiilinieluista” hiilidioksidin lähteiksi. Päästöjä pitäisi leikata globaalisti 50 prosentilla ja teollisuusmaissa 80 prosentilla – ja mieluiten ennen vuotta 2030, jotta lämpeneminen edes pysähtyisi, Toiviainen sanoo.
– Suomessa kuvitellaan, että kyllä tiede pelastaa meidät päästöiltä, ja puhutaan jopa siitä, mitä hyötyä lämpeneminen voi tänne tuoda. Sen sijaan todellista halua tarvittavaan yhteiskunnalliseen muutokseen ei ole vieläkään nähtävillä. Se siitä ilmastoherätyksestä, hän tuhahtaa.
Subjektiivinen tietokirja?
Pasi Toiviainen on alkuperäiseltä koulutukseltaan arkkitehti. Hän työskenteli Ylen TV2:n Ympäristöuutisissa 1998–2002, ja hänen ilmastonmuutosta käsittelevä dokumenttinsa Venus-teoria (2004) palkittiin useilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.
Tämä on normifaktaa. Sen sijaan kuvaukset ahdistuneesta nuorukaisesta ja tämän pateettisista ympäristöhuolen ilmauksista 1980-luvulla eivät sitä taatusti ole – etenkään tietokirjassa.
– Kyllä sitä mietti, syövätkö henkilökohtaisuudet uskottavuutta, mutta minusta asia on lopulta päinvastoin. Se, että tiedostaa avoimesti omat pelkonsa, toiveensa ja ennakkoluulonsa ja liittää ne osaksi kehityskertomusta, on rehellisempää kuin verhoutua objektiivisuuden kaapuun. Koko tiedonvälityksen objektiivisuus on myytti, Toiviainen täräyttää.
Yleensä tällaista puhetta kuulee lähinnä niiltä, joilla ei ole kykyä eikä kanttia tehdä luotettavan journalismin vaativaa raakaa pohjatyötä – mutta 20 vuotta ilmastonmuutosta seurannut Toiviainen ei tarvitse tekosyitä peittämään omaa osaamattomuuttaan. Hän muistuttaa aiheellisesti, että mitä yhteiskunnallisempia ulottuvuuksia tieto saa, sitä useammin ”objektiivisuus” on yhtä kuin enemmistön ja valtaapitävien kanta.
– Taloustoimittaja voi ylistää Suomen vientinäkymiä ja kauhistella öljyn hintaa, eikä sitä pidetä kannanottona. Ympäristöjournalisti näkee asian hyvin toisin, mutta se on sitten puolueellisuutta.
Ratkaiseva vuosikymmen
Pahimmat ilmastonmuutoksen uhat on moneen kertaan lueteltu. Henkilökohtaisesti Toiviaista huolestuttaa eniten, ettei vieläkään haluta ymmärtää, kuinka vakavasta asiasta on kysymys.
Toiviainen pelkää, ettei pystytä käyttämään edes tätä viimeistä tilaisuuutta. Tietoisuus ympäristöstä on lisääntynyt, mutta niin ovat hämäystaktiikatkin: ei tarvitse tehdä mitään radikaalia, kun ilmastonmuutoksesta ja sen tulevista muodoista ei ole ”varmaa tietoa”. Pitääkö tosiaan odottaa maailmanluokan katastrofia, ennen kuin silmät aukeavat?
Toiviaisen mukaan myös yksityisille ihmisille on pakko aikaa myöten tulla tiukkoja rajoituksia ympäristön suojelemiseksi. Suurimman vastuun kantavat silti bisneksen reunaehdot määrittelevät poliitikot.
Suomessa Toiviaisen, 40, oma sukupolvi ja nuoremmat ikäluokat ovat kasvaneet suurempaan ympäristövastuuseen kuin ”savupiipputeollisuuden” edustajat.
– On ilmastotietoisuus sukupolvikysymyskin, mutta meillä ei ole aikaa jäädä odottamaan päättäjien vaihtumista. Asia pitää ratkaista seuraavan kymmenen vuoden kuluessa: niiden ihmisten, ketkä ovat tällä hetkellä ja lähivuosina poliittisessa vastuussa, pitää herätä. Nyt.
Onko valoo?
Missä määrin yksittäinen ihminen voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen – ja kuinka suuri vastuu hänelle siitä kannattaa sysätä?
Viime viikolla asiasta saatiin taas pieni konkreettinen esimerkki, kun Christina Gestrinin (r) lakialoite hehkulamppujen kieltämisestä otettiin eduskuntakäsittelyyn. Muutos ei tosin olisi ongelmaton: korvaavat energiansäästölamput ovat elohopeansa vuoksi ongelmajätettä. Kotitalouksien valaistussähköstä noin 80 prosenttia kuluu hehkulampuissa, mutta olisiko muutoksella todellista merkitystä?
– Laajemmin kannattaa kysyä, missä määrin ilmastonmuutosta enää torjutaan yksilövalinnoilla. Vastuuttomaksi tai nihilistiseksi ”mitä se mulle kuuluu” -tyypiksi ei tietenkään kannata heittäytyä, mutta se aika meni jo, jolloin ympäristönsuojelu oli pelkkä yksilön vapaa-ajan projekti. Nyt asian eteen vaaditaan koko yhteiskunnan määrätietoista työtä – vaikka sotatilaan sopiva kriisiohjelma konkreettisine rajoituksineen ja toimineen, jos ei muu auta, Pasi Toiviainen sanoo.
Oikeasti... Aina silloin tällöin ahistaa nää jutut... monet asiat. Jumalauta ei siinä kuitenkaan auta hymistelyt, että lapsillamme meidän iässämme on melko varmasti kohdattavanaan aivan helevetin erillainen arki... Ja ihmisen selviytymisstragediaanhan kuuluu, että kaikki ikävä lakaistaan jonnekin takaraivoon... eihän sitä muuten pystyisi elämään, eihän? Välillä vaan ahistaa kun ajattelee että on tarjoillut jollekin ihan syyttömälle jotain aivan... en tiiä edes mitä... Anteeksi vaan oikeesti... Lapset... Eikä kukaan enää kauaa naura Linkolalle... ei edes Kirsi Piha... Jääkarhut ja mursut muuten katoavat jo kymmenessä - kahdessakymmenessä vuodessa, joten kaikki muutokset tulevat sitten vauhdilla kun kerran lähtevät liikkeelle, minkä ne ovat jo tehneet...
Eikä minua nyt varsinaisesti herättänyt mitenkään tuo "Punainen Lanka"- ohjelma jonka katsoin, sillä toki jokainen asioita seuraava on ollut jo pitkään tietoinen näistä kauhuskenaarioista... Mutta on se jumankauta kun näille ei oikeesti enää varmaan kukaan voi mitään näille jutuille... Että onnee vaan HumanBeing sinulle ja Hela worldille samalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti