tiistai 20. toukokuuta 2008

22.00 4D: Pikkutytöt nälkäkuoleman partaalla

"Lontoolaisella anoreksiaklinikalla hoidetaan alipainoisia lapsia, joista nuorimmat ovat tuskin kuusivuotiaita. Brittiläisessä dokumentissa seurataan 12 viikon mittaisen kuntoutusohjelman vaikutuksia sairaalloisen laihoihin tyttöihin. Saapuessaan heillä on vinoutuneita käsityksiä ravinnosta, ruokavaliosta ja rasvasta - muuttuuko heidän suhtautumisensa ruokaan ja säilyttävätkö he saavutetun tavoitepainonsa vapautuessaan takaisin laihuutta ihannoivaan yhteiskuntaan? Dokumentti."


Noi nyt on tollasia noi 4D- dokkarit, mutta onhan toi aika karseeta toiki tämänpäivän kuva...

Minä muuten sanoudun tässä nyt irti kännykänpaskan syyllistävästä vaikutuksesta... Usein kun työskentelen pidän puhelimeni äänettömällä tai sitten kokonaan päältä veks... Jos siihen joskus illalla vilaistessani huomaan jonkun soittaneen jossakin vaiheessa, en välttämättä jaksa heti lähteä soitteleen notta mitäs asia koski... Jos soittaja tästä suivaantuneena miettii että; "mikäs mulukku se tuokin on kun ei voi takaisin soitella?", niin se ei enää tästälähin pure minuun, ne negaatiosäteet suhahtavat ohitseni... minä lopetan nyte tähän huonon omantunnon kantamisen moisista ja katson, että hädän ollessa kyseessä, minulle saa kyllä tiedon perille... vaikkapa vastaajaan tai sitten viestillä... Varma on niih...! Se on ajoittain helevetin orjuuttava tuo kapulakorvasyövänaiheuttaja... Tuommosen pienen Nokianpaskanko antaisin säädellä elämääni ja ottamalla niskalenkin minut orjuuttavan... Eeeehhhei! Siihen en aio suostua!!! Menkööt vaikka mitkä tilaisuudet ja mahtavat jutskat ohitseni... menkööt ne vaikka kaikki pahimmalle mahdolliselle, vihaamalleni pssskiaiselle, min en välitä... Vaikka kyllähän se välillä vituttaa jos ite koettaa tavoittaa jotakin, eikä saakkaan kiinni... Prrrrkele!!! Ja miksei muuten kukaan soita...?
Onkohan jossahi jotain "Anonyymejä kännykkänaddikteja"? Tai Blogiriippuvaisten vertaisverkkoa...







Ei kommentteja: