Minä en valita, mutta olemme eläneet kyllä huonoimman kesän ikinä... siis ilmoiltaan, muuten kyllä ihan kivaa on ollut... Minulta ei irtoa sanaakaan järkevää tekstiä mutta minä kirjoitan silti... tai koetan kirjoittaa... Minä olen saamaton nahjus kun en edes saa hankituksi tuohon pihalle jotahi sateensuojaa jossa voisin työskennellä sateella... saati sitten, että joskus saisin hankittua jonkunlaisen työhuoneen... Paitsi että puolustaudun kyllä sillä että mistäs hitosta löytäisi täältä kohtuuhintaisen työhuoneen, jossa voisi hitsata, pöllyttää puuta, maalata jne... Ei mistään... Silti olen saamaton nahjus... Hitto kun jotenkin on tullut tähän sellanen kumma juttu, et oikein tuntuu hyvältä kun kirjoittaa... Vaikka sitten pelkkää puutaheinää, mutta kuitenkin... Myöhemmin lisää taas joskus... Vettä tulee ku aisaa... Suht ehjä fudiksen jälkeen... Suihkunraikas, vanha, väsynyt, saamaton nahjus... Vetäsen Rooibokset hunajalla huiviin ja syön pari leipää hirviällä valkosipulilatingilla... Kohta musta tulee varmaan kuolematon tai jotahi... Kaikki nämä sanat olen sanonut sataan kertaan ja sanon vielä toiset sata... Kukaan ei varmaan oikeesti äkkiä tätä tekstiä tai minua vilaistessaan tule huomanneeksi että minä olen pohjimmiltani aivan helevetin viisaskin vielä... saatan painua huomenna sienestämään, vaikka vidud siellä mitään sieniäkään varmaan ole... Kanttarellitkin on pikkurillin kokoisia eikä herkkutatteja ole lainkaan... Kaikki kutistuu kuten aivotkin tässä iässä alkaa jo tekemään... Vai voiko noinkaan sanoa? Hölömö lause...
maanantai 18. elokuuta 2008
Minä en valita, mutta olemme eläneet kyllä huonoimman kesän ikinä... siis ilmoiltaan, muuten kyllä ihan kivaa on ollut... Minulta ei irtoa sanaakaan järkevää tekstiä mutta minä kirjoitan silti... tai koetan kirjoittaa... Minä olen saamaton nahjus kun en edes saa hankituksi tuohon pihalle jotahi sateensuojaa jossa voisin työskennellä sateella... saati sitten, että joskus saisin hankittua jonkunlaisen työhuoneen... Paitsi että puolustaudun kyllä sillä että mistäs hitosta löytäisi täältä kohtuuhintaisen työhuoneen, jossa voisi hitsata, pöllyttää puuta, maalata jne... Ei mistään... Silti olen saamaton nahjus... Hitto kun jotenkin on tullut tähän sellanen kumma juttu, et oikein tuntuu hyvältä kun kirjoittaa... Vaikka sitten pelkkää puutaheinää, mutta kuitenkin... Myöhemmin lisää taas joskus... Vettä tulee ku aisaa... Suht ehjä fudiksen jälkeen... Suihkunraikas, vanha, väsynyt, saamaton nahjus... Vetäsen Rooibokset hunajalla huiviin ja syön pari leipää hirviällä valkosipulilatingilla... Kohta musta tulee varmaan kuolematon tai jotahi... Kaikki nämä sanat olen sanonut sataan kertaan ja sanon vielä toiset sata... Kukaan ei varmaan oikeesti äkkiä tätä tekstiä tai minua vilaistessaan tule huomanneeksi että minä olen pohjimmiltani aivan helevetin viisaskin vielä... saatan painua huomenna sienestämään, vaikka vidud siellä mitään sieniäkään varmaan ole... Kanttarellitkin on pikkurillin kokoisia eikä herkkutatteja ole lainkaan... Kaikki kutistuu kuten aivotkin tässä iässä alkaa jo tekemään... Vai voiko noinkaan sanoa? Hölömö lause...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti