On hiton vaikeaa tällaisen kesän "mökkiytymisen" jälkeen painua johki kokoustamaan ja esittämään jotenkin sosiaalista ihmistä, kun haluaisi oikeastaan vain painua jonnekin pimiään koloon yksikseen murisemaan... Tai sitten kun tuossa pupertaa yksikseen ajatuksissaan ja sitten yllättäen tulee joku kaveri käymään... Jumankauta! Jos vaikutan töykeältä niin sorry vaan everybody! Joudun itseasiassa tekemään aivan helevetisti töitä, etten niinko räjähtäisi ja sinkoutuisi jonnekin latvuksiin... En vain niinkosta osaa hypätä yht'äkkiä tähän ihan "normaalimaalilmaan". Jos kävijä ei peljästy ja ilkee viipyä pari minuuttia, niin tämä menee kyllä ohitse ja olen taas se sama, oma hurmaava itseni...(heh) Enkä nyte tosiaan yritä mitenkään mystifoida tuota onnetonta työskentelyäni vaan päinvastoin koetan kertoa, notta olen aivan hiton huono tuollaisissa äkillisissä ja yllättävissä tapaamisissa ihmisten kanssa... Olen siis aivan hiton huono ihmisten kanssa juu... ei kait muuta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti