Rekka rymistää ohi aamukuudelta niin että koko talo tärisee. Pelkään piipun sortuvan ja ikkunoiden pulpahtavan pihalle... Kahvi ei pysy kupissa vaan hyppää pöydälle kiinteänä jähmeänä pisarana... Tervaa, vahvaa kahvia, vahva vatsa, heikko pää... Nuolaisen kahvin puiselta pinnalta ja saan tikun kieleeni ja pahan maun suuhuni. Pöytä maistuu aivan sonnalle... vaikka en sano sonnan kuuluvankaan ruokavaliooni, on usein haju ollut niin vahva että sen on voinut kuvitella tiivistyvän kielelle... Hyi jäks! Tunnen kielessä tikun mutten saa sitä peilin edessä poistettua... tuntuu kuin suussa olisi puolikas sontaista pöytää... Soitan lääkäriin; Päivystys klo 8:ta etiäpäin... Perkele! Odotan... kieli turpoo ja täyttää pian koko suun... nenän... helevetin otsalohkon... soitan kahdeksalta ja saan jonkun kiinni... ihme! "mihlpakiu kiejhuiikloi sssssszzzza tssskkiaauaiax"...No eihän se saa mitään selvää tietenkään... ajan paikalle ja saan lääkärin ajan puoli yhdeksäksi. Lääkäri on kaunis ja nuori naislääkäri joka on pyörtyä nähdessään turvonneen kieleni... Sanon että; "Näääääkiszzzz zzzittttpkjhn hoiundfj hghdytdg..." Hän hymähtää vaikka kumpikin tiedämme ettei hän ymmärtänyt sanaakaan... Hyvä niin... Hän saa jotenkin tikun pois ja imee jollain kummalla letkulla suustani ainakin kolme ämpärillistä mätää ja räkää ja verta ja mitälie... Kiitän kohteliaasti ja näytän tikkua... "Meillä on puulämmitys, saisinko tukkini..." Raahan tukin ulos ja venäytän selkäni... Onneksi lääkärille ei vielä tullut uutta potilasta... Helevetin rekat, helevetin tikkuhilseiset sontapöydät, helevetin muualle siirretyt lääkärinpäivystykset, helevetin puulämmitys, helevetin huonot aamut....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti