Misery is the river of the world
Ei voi mitään... Tom Waits vaihe iski taas päälle... Thank you Tom!

Jeah! Musta siis on mageet ko aina joskus olen tehnyt noita kaikenlaisii kummii kivi- tai puujutskii tonne metsiin tai johki... Niinko se not sinne joskus (harvoin kylläkin) alkaa joku toinenkin tehdä viereen jotain omaa. Niinko tossa missä toi ylläoleva on, ni sihen läheisyyteen on joku tehnyt ton, mikä on tossa alakuvassa... Hmmm? Tossahan on vähän niinko sydän ja noin... Jos se onkin joku rakkaudenosoitus... Kukakohan piru...? Noh! asiaan... Miust se vaan on niin mageet et ihminen kokee jonninlaisen herätteen ja alkaa värkkäileen jotain tuolla yksinään jossain metässä... Tostakin voisi syntyä vaikka minkälainen komee kokonaisuus jos aina joku toisi oman osansa... Turussa päin hakkasin joskus muinoin ihan keskelle korpee kallioon sellasen jonninlaisen "aurinko- oven" ja siinä kävi niin, että sen viereen alkoi ilmaantua kaikenlaisia kummia symbolisia kuvioita ja esineitä. Mm. luita ja niistä koottuja merkkejä, sulkia ja sitten tollasia kivistä tahi oksista koostettuja merkkejä. Koskaan siellä käydessäni en nähnyt ketään, mutta joskus talvella näin jalanjälkiä ja sen että siinä vieressä oli poltettu notskia... Huisaa!!! En ole muutamaan vuoteen käynyt paikalla ja pitäis joku kerta käydä... jos vielä löydän sinne... Mitä jos siellä on alettu järkkäilemään jotain hurrrjii uhrimenoi tai jotain kauhioi bakkanaaleit... Jos olen vahingossa aukaissut jonkun paikallisPandoran lippaan..? Aiiii kamalaa...! Te luulette et mä feikkaan, mut eihän mun tarvii täällä... Totta joka sana...

Tämä ei siis ole miun tekemäni... Varmistus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti