"Syytät salaa väärää ihmistä tietystä virheestä työpaikallasi. Asialle on täysin inhimillinen selitys, kunhan jaksat kaivaa tapahtumia hiemaa pintaa syvemmältä."
Työpaikallani... No ok... Tuolla pupertaessa aina kieltämättä välillä manaa jonkun mielessään alimpaan helevettiin. Siitä saa jotain kummaa negaatiovoimaa... Pitäisi varmaan tavata enemmän ihmisiä, jotta voisi hieman laajentaa tuota piiriä, kun alkavat nuo vanhat kakkiaiset olla aikas loppuun vihattuja... Jotkut olleet seurassani jo ties kuinka monia vuosia...
Inhimillisistä selityksistä sensijaan en piittaa tuon taivaallista... Olen helevetin heleposti leppyvä ja anteeksi antava ja kaikkee sellaista, mutta jos jotkut rajat ylittyvät niin puin nyrkkiäni ja kiristelen hampaitani vielä kuolinkouristuksissanikin. Minä en kaipaa selityksiä enkä varsinkaan mitään inhimillisiä sellaisia... Ei väliä. Ihan turha tulla lässyttämään anteeksiannosta... Jatkan neulojen pistelemistä näköiseesi nukkeen ja pidän sitä sateessa ja pakkasessa. Ohi kävellessäni lättäisen kämmenellä naamaan sitä ja silloin tällöin virtsaan sen koiville. Hah! Heittelen sitä tikoilla ja lumipalloilla ja sinä luulet hyttysiksi tai joiksikin selittämättömiksi kylmiksi värinöiksi... Sinulla ei ole aavistustakaan että minä täällä mesoan... Luulet minua mukavaksi ja ystävälliseksi ja rauhalliseksi... Mutta minulle ei vidduilla!!! No vitsi! Vai ei vai? Vai joo vai? Häh mitäh?
Työpaikallani... No ok... Tuolla pupertaessa aina kieltämättä välillä manaa jonkun mielessään alimpaan helevettiin. Siitä saa jotain kummaa negaatiovoimaa... Pitäisi varmaan tavata enemmän ihmisiä, jotta voisi hieman laajentaa tuota piiriä, kun alkavat nuo vanhat kakkiaiset olla aikas loppuun vihattuja... Jotkut olleet seurassani jo ties kuinka monia vuosia...
Inhimillisistä selityksistä sensijaan en piittaa tuon taivaallista... Olen helevetin heleposti leppyvä ja anteeksi antava ja kaikkee sellaista, mutta jos jotkut rajat ylittyvät niin puin nyrkkiäni ja kiristelen hampaitani vielä kuolinkouristuksissanikin. Minä en kaipaa selityksiä enkä varsinkaan mitään inhimillisiä sellaisia... Ei väliä. Ihan turha tulla lässyttämään anteeksiannosta... Jatkan neulojen pistelemistä näköiseesi nukkeen ja pidän sitä sateessa ja pakkasessa. Ohi kävellessäni lättäisen kämmenellä naamaan sitä ja silloin tällöin virtsaan sen koiville. Hah! Heittelen sitä tikoilla ja lumipalloilla ja sinä luulet hyttysiksi tai joiksikin selittämättömiksi kylmiksi värinöiksi... Sinulla ei ole aavistustakaan että minä täällä mesoan... Luulet minua mukavaksi ja ystävälliseksi ja rauhalliseksi... Mutta minulle ei vidduilla!!! No vitsi! Vai ei vai? Vai joo vai? Häh mitäh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti