Yksi noista viime vuoden lopussa valmistuneista teoksista on tuollainen koottava huone, jossa on kerrossänky, jossa tuollaiset metallipinnoitetut patjat joissa on tuollaiset painaumat nukkujista. Niin... Siinä sitten seisoo tuollainen lapsihahmo tuijottaen ulos. Ok! Nimesin sen "perinnöksi"...
Koin kirkkaan oivalluksen tässä eräänä päivänä tätä elämistä pohdiskellessani... Jos nimittäin nytkin kupsahtaisin niin tuota tuollaista hankalasti säilöttävää "perintöä" olisi tuossa ihan varastokaupalla, ja lisää tulee. (Siis tottahan se tuleminen loppuisi siihen kupsahtamiseen... )Eikä siinä tietenkään mitään, mutta kun sitten juuri muuta ei olekkaan... Se ehkä heikkona hetkenä voi alkaa korpeen.... No kuitenkin... Tuon hökötyksen innoittamana aionkin juuri tästä syystä ja tästä lähtien valjastaa kaikki syntyvät teokseni tuon nimenomaisen Perintö- otsakkeen alle. Kammottava ajatushan tässä on se, että jos tyttäreni esmerkiks kokevat jotenkin velvollisuutenaan nostattaa iskää johki tietoisuuteen ja säilyttää tuo kaikki roina jossakin, se kun pääasiassa vaatii kuitenkin kuivahkon sisätilan säilyäkseen... Olen tästä kirjoittanut ennenkin ja näköjään kirjoitan siis nytkin. Tuo kama on palasina, summittaisissa kasoissa siellä täällä. Jotkut teoksista eivät ole olleet koskaan kasassa kuin minun päässäni ja väitän että kestäisi jonkin aikaa koota niistä jotakin järkevää... Minulta puuttuu tuo että paapoisin tuota tehtyä roinaa vaan kun se on tehty niin se on tehty. Enkä toki voi olla varma että tytöt kokisivat tuollaisen säilömisen tärkeänä, mutta niin jotkut jälkeläiset aina joskus tuntuvat vastaavissa tilanteissa tekevän... Jos kuitenkin tekevät ja kokevat jotenkin missiokseen, niin minun on jotenkin selkeästi kiellettävä se ja ehdottomasti. Siitä on aivan järjettömästi vaivaa ja kuluja eikä se ole teidän tehtävänne. Ettekä te voi kantaa vastuullanne sitäkään jollei joku Kiasma tai joku fucking vastaava älyä lyhytnäköisyydessään ostaa koko roskaa kokoelmiinsa ja tehdä meistä rikkaita...
Koin kirkkaan oivalluksen tässä eräänä päivänä tätä elämistä pohdiskellessani... Jos nimittäin nytkin kupsahtaisin niin tuota tuollaista hankalasti säilöttävää "perintöä" olisi tuossa ihan varastokaupalla, ja lisää tulee. (Siis tottahan se tuleminen loppuisi siihen kupsahtamiseen... )Eikä siinä tietenkään mitään, mutta kun sitten juuri muuta ei olekkaan... Se ehkä heikkona hetkenä voi alkaa korpeen.... No kuitenkin... Tuon hökötyksen innoittamana aionkin juuri tästä syystä ja tästä lähtien valjastaa kaikki syntyvät teokseni tuon nimenomaisen Perintö- otsakkeen alle. Kammottava ajatushan tässä on se, että jos tyttäreni esmerkiks kokevat jotenkin velvollisuutenaan nostattaa iskää johki tietoisuuteen ja säilyttää tuo kaikki roina jossakin, se kun pääasiassa vaatii kuitenkin kuivahkon sisätilan säilyäkseen... Olen tästä kirjoittanut ennenkin ja näköjään kirjoitan siis nytkin. Tuo kama on palasina, summittaisissa kasoissa siellä täällä. Jotkut teoksista eivät ole olleet koskaan kasassa kuin minun päässäni ja väitän että kestäisi jonkin aikaa koota niistä jotakin järkevää... Minulta puuttuu tuo että paapoisin tuota tehtyä roinaa vaan kun se on tehty niin se on tehty. Enkä toki voi olla varma että tytöt kokisivat tuollaisen säilömisen tärkeänä, mutta niin jotkut jälkeläiset aina joskus tuntuvat vastaavissa tilanteissa tekevän... Jos kuitenkin tekevät ja kokevat jotenkin missiokseen, niin minun on jotenkin selkeästi kiellettävä se ja ehdottomasti. Siitä on aivan järjettömästi vaivaa ja kuluja eikä se ole teidän tehtävänne. Ettekä te voi kantaa vastuullanne sitäkään jollei joku Kiasma tai joku fucking vastaava älyä lyhytnäköisyydessään ostaa koko roskaa kokoelmiinsa ja tehdä meistä rikkaita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti