Kivikuvioita...

Saattaa muuten olla että juuri tämänkaltainen teksti on tylsyydestään huolimatta tai siitä johtuen kaikkein selkeintä ja vähiten rasittavaa lukea....

Olen sillointällöin tehnyt irtokivistä "kuvioita" jonnekin, missä olen liikkunut... Oli hauskaa kulkea Turussa päin eräällä metsäalueella ja todeta siellä aivan polun vierellä olleen kuvion säilyneen ehjänä jo varmastikin pian seitsemättä vuotta... Kummallista... yleensä kaikki tämänkaltainen tuntuu jossain ihmistyypissä herättävän kummallisia turhaumia, jotka on sitten helppo purkaa vetämällä kohde päreiksi...

Alakuvan "kilpikonna" (kolmivuotiaan tyttäreni nimeämä, täysin ilman avustustani) sijaitsi erään hiekkamontun halki kulkevan, sen lävitse metsään vievän tien tai oikeastaan polunpahaisen vieressä. Syksyn aikana oli tietä käytetty metsätyökoneen tarpeisiin, väylänä montun takana olleelle hakkuutyömaalle... Koska tie oli liian kapea ei kone mahtunut ajamaan "konnan" ohitse kiertämättä... Kone oli tehnyt kohdalla parin metrin koukauksen... tuntui hyvältä... Sittemmin joku laajakatseinen on päässyt purkamaan turhaumiaan ja heittelemään kivet lepikkoon ja se taas tuntuu normaalilta...