Koulukunnan nimen sanotaan tulevan joko Ateenassa sijainneesta talosta nimeltä Kynosarges, jossa koulu alun perin kokoontui, tai kreikan sanasta κύων (kyon), joka tarkoittaa koiraa. Koulukunnan jäsenille oli tapana käyttäytyä hiomattomasti ja jopa aggressiivisesti. Kumpi näistä selityksistä lieneekään oikeampi, kyynikot joka tapauksessa pitivät koiraa symbolinaan, se esiintyi mm. Diogenes "Koiran" hautakivessä.
Kyynikoihin yleisesti liitetyistä ominaisuuksista tulevat myös kaikki ne merkitykset, jotka liitetään nykyajan sanaan "kyynikko": siihen sisältyy halveksuva suhtautuminen ihmisten motiivien perimmäiseen hyvyyteen, ja pilkallinen ylemmyydentunne."
Filosofia
Antisthenes omaksui Sokrateelta sen periaatteen, että olemassaolon perimmäinen tarkoitus on hyve, ei nautinto. Hän oli näin ollen sen älyllisen vallankumouksen etujoukoissa, jonka myötä filosofinen pohdiskelu siirtyi fysiikasta käytännön hyvän elämän tavoitteluun, etiikkaan.
Sokrateen mukaan "hyve on tietoa": olemassaolon perimmäinen tarkoitus on siinä, että hyve ja järki ovat täydellisesti sopusoinnussa keskenään. Antisthenes omaksui tämän periaatteen sen kaikkein kirjaimellisimmassa merkityksessä, ja käsitti tiedon pelkästään käytännöllisenä toimintana ja päätöksinä, poissulkien filosofiasta kaiken paitsi yksilön yritykset ymmärtää itsensä arkipäivän olemassaolon keskellä. Logiikass hänen ajattelunsa päätyi puhtaaseen nominalismiin, ja etiikassa puolestaan äärimmäiseen individualismiin. Siihen kuului kieltäytyminen kaikista sosiaalisista ja kansallisista suhteista, sekä luopuminen tieteellisestä tutkimuksesta ja lähes kaikesta, mitä kreikkalaiset ymmärsivät koulutuksella (paidea).
Tämän individualismin Antisthenes ja hänen oppilaansa veivät loogiseen äärimmäisyyteen. Elämän tavalliset nautinnot eivät olleet heille ainoastaan merkityksettömiä, vaan suorastaan harmillisia, koska ne häiritsivät vapaan tahdon toimintaa. Rikkaus, suosio ja valta syrjäyttävät yleensä järjen valta-aseman, ja turmelevat sielun syrjäyttämällä luonnollisen keinotekoisella. Kyynikoiden mielestä yksilö on olemassa vain ja ainoastaan itselleen; hänen korkein päämääränsä on itsetuntemus ja itsensä toteuttaminen sen mukaan, miten hänen järkensä häntä ohjaa. Tämän kaiken tulee tapahtua erossa valtiosta ja yhteisöstä. Tästä syystä pahamaineisuus ja köyhyys ovat hyödyksi, koska ne saavat ihmisen keskittymään itseensä, lisäävät hänen itsekontrolliaan, ja puhdistavat hänen älynsä kaikesta ulkopuolisesta kuonasta. Hyvä ihminen (eli viisas ihminen) ei halua mitään: kuten jumalat, hän on itseriittoinen; hän on myös maailmankansalainen, ei minkään tietyn maan kansalainen.
Ei ole yllättävää, että tällaisen ajattelun pioneerejä kritisoitiin ja pilkattiin muiden filosofien ja ystävien taholta. Kerrotaan, että Diogenes ja Krates yrittivät pakottaa tuttavansa noudattamaan näitä periaatteita tunkeilevalla ja tahdittomalla tavalla. Heidän filosofiansa oli kaiken hienostuneisuuden ja huomaavaisuuden vastakohta — oli mahdotonta "palata luontoon" keskellä yhteisöä, joka on aikojen saatossa kehittänyt suuren määrän keinotekoisia sovinnaistapoja, ilman että shokeeraisi sen jäseniä. On myös helppo arvata, että tällainen vastustus yllytti kyynikot esittämään suorastaan liioiteltua ylemmyydentunnetta. Samalla olisi kuitenkin epäoikeudenmukaista leimata koko koulu sen joidenkin jäsenten eriskummallisen käytöksen takia, saati sitten leimata kaikkia heidän kannattamiaan ajatuksia.
Logiikassa Antisthenes oli vaikeuksissa Yhden ja Monen käsitteiden kanssa. Nominalistina hän oli sitä mieltä, että määritelmät ja predikoinnit olivat joko vääriä tai tautologisia. Ideat eivät ole olemassa erillisenä ja vapaana mielestä joka niitä ajattelee. "Hevosen voin nähdä", Antisthenes sanoi, "mutta hevoisuutta en voi nähdä". Tämä määritelmä on vain epäsuora ilmaus ajatukselle, jonka mukaan väite "puu on kasvava kasvi" ei sano loogisesti yhtään sen enemmän kuin "puu on puu".
Kyyninen filosofia näyttää olleen erityisen suosittua Roomassa ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla. Seneca ylisti Demetriosta, ja Lukianos Samosatalainen puolestaan Demonaksia. On todennäköistä, että nämä myöhemmät kyynikot mukautuivat jossain määrin aikaan jossa elivät, ja välttivät Diogeneelle ja hänen seuraajilleen tyypillistä karua suurellisuutta. Silti he epäilemättä säilyttivät Antistheneen hengen vahingoittumattomana, ja heillä oli kunnioitettu asema roomalaisessa ajattelussa. Tämä suosio houkutteli joukkoon myös huijareita. Tämän seurauksena myös Roomassa kyynikot tunnettiin yhtä aikaa sekä ideaaleina ajattelijoina että satiirikkoina ja narreina.
Huolimatta näistä erilaisista häpeätahroista, kyynisyyttä voidaan pitää hyvin arvokkaana kehitysvaiheena eettisen ajattelun historiassa. Vaikka sen psykologia olikin nykynäkökulmasta virheellistä, logiikka karua ja tekniikat epäkypsiä, se korosti kahta suurta ja tarpeellista totuutta: ensinnäkin yksilön täydellistä vastuuta moraalisena yksikkönä, ja toisekseen tahdon vapautta ja itsevaltiutta. Näiden kahden periaatteen vuoksi Epiktetos kutsuu kyynikoita "oikeamielisyyden atleeteiksi".
Yhtä lailla kyynikot ovat olleet stoalaisuuden edelläkävijöitä. Stoalaisuuden perustaja Zenon oli Krateen oppilas, ja oppi tältä itsekontrollin moraalisen arvon sekä aistillisten nautintojen yhdentekevyyden. Juvenalis sanoi, että kyynikon ja stoalaisen erotti ainoastaan heidän käyttämästään viitasta.
Stoalaisten voi katsoa muotoilleen kyynikoiden opista järkevämmän ja yhtenäisemmän järjestelmän, jossa "tieto" ja "luonto" ja niiden väliset suhteet määriteltiin selvemmin. Siinä missä kyynikot korostivat "paluussaan luontoon" eettisenä kriteerinä ainoastaan sen eläimellistä puolta ja välttäessään sivilisaation asettamia keinotekoisia rajoitteita alensivat itsensä eläinten tasolle, stoalaiset olivat häveliäämpiä ja yhteiskuntakelpoisempia ja tunnettiin ylevästä etiikastaan ja käytöksestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti