Ikävöin aikoja, jolloin vielä suhtauduin työhön sellaisella vimmalla, että tällä nuijalla muksin lastuja puusta irti... Tuhansia iskuja olen tuolla lyönyt... Onneksi en ole laittanut polttopuihin... sitä katsellessa ja pitäessään kädessä voi taas pettää itseään ja ajatella, että kai tähän kaikkeen on oltava joku syy ja tarkoitus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti