perjantai 28. marraskuuta 2008

Rakennettiin tyttöjen kanssa parina mennenä iltana pihalle hiaaano lumilinna... aika veistoksellinen ja tolleen. Nyt katsoin ikkunasta niin on jo raunioina. Tänään +6 astetta, elikkä sulaa vissiin loputkin... Damn! Aloitin uuden teoksen. Seinälle, alumiinii, kumii, jotain roikkuvaa, palloja, välityö... Noista mun "välitöistä" tulee useesti just niitä, joihin jotku häiriintyneet immeiset voivat jopa tykästyä. Niinko Kamoon, et oikeesti. Jos ois tarkoitus tehdä vaan myyvää rihkamaa niin se ei olisi lainkaan vaikeaa... Tuottaa niinko liukuhihnalta. Se tosiaan on ennalta arvattavaa eikä lainkaan vaikeaa... Unohtais vaan kaiken sanottavan siitä ja keskittyisi pelkkään esteettiseen kuoreen. (Enkä nyt taaskaan sano, että minun sanottavani jotain maailmoja horjuttelisivat. Sanon vaa että ne ovat minulle tärkeitä sanottavia...). En tajua miten kukaan jaksaa palvella jotain helevetin estetiikkaa niinko jotahi nelkkytävuatta ja sit kualla rikkaana. Mää valitsen sellasen tavan, not koetan tehdä päivä päivältä rumempia teoksia joita kukaan ei vahingossakaan osta, jotten antaisi jonkun niinkin alhaisen kuin N€uron säädellä ja määrittää työskentelyäni. Jotenkin, ehkä harhaisesti , sitä pitää tuollaisena henkilökohtaisena päiväkirjanpitona edelleen. Ja jos joku nyt äkkiä haluaisikin ostaa kaikki ja tekisi minusta rikkaan, ni älkää nyt jurpot luulko silti, not mulla olisi mitään sitä vastaan... Ei tosiaankaan kato! Mie teen ihan mitä mie tykkään! Puhun paskaakin täällä koska huvittaa... Yhtenä päivänä toisellalailla ja toisena toisella... Katos ku mulla on siihen oikeus... Kaikki muute hirveesti varottelee näistä netin vaaroista ja tolleen. Nottei mitään henkilökohtasia juttuja saisi minnekään laittaa, kun säilyvät täällä iäisyyden. Tämä oma lärpätykseni nyt ei silleen tietty sisälläkään mitään kovinkaan vahingollista tietoa, mutta välillä sitä tietty väsyneenä tulee kaikenlaisia rimanalituksia ja kärjistettyjä typeryyksiä... Entä sitten? Kyllä mua hitto ärsyttää tämä helevetin teeskentelevä ja tekopyhä maalilma, jossa kaikki vaan on niin stanan huolissaan "kasvojensa säilyttämisestä" ja siitä millaisen kuvan itsestään ulospäin antavat... Niinko mitä prrrkeleen väliä jos välillä hiukan pyörä heittääkin, kunhan ei tahalleen loukkaa ketään... Mitä väliä jos kontrolli joskus hiukan pettääkin...? Sitäpaitsi... Harvemminhan se kontrolli itelläkään tuolla ulkona pettää, mut siks just sitä tänne voi välillä tullakin vaahtoomaan, vaiks tästä vaahtoomisestakin on kaheksankytä prossaa peitelty ja deletoitu. Et juma! Saispa jonain päivänä karistettua itestään kaikenlaisen tollasen... mikskä sitä nyt sanois...? Turhan kainostelun ja arkuuden... teennäisyyden tai jotahi...





"Olet rehkinyt kovasti jonkin asian kanssa, joka ei tunnu valmistuvan sitten millään. Vedä tänään henkeä, ja anna alitajunnan hoitaa mietintä. Hyödyt siitä."

Mulla toi alitajunta käy kaikkein parhaiten aina just siinä ko värkkäilee. Ei se tarvitse erikseen täydellistä pysähtymistä ja mietintää... päinvastoin! Silloin se menee herkästi lukkoon... Yöllä se tietty ratkoo joskus jotahi ongelmia...



"Pekka Pohjola on kuollut"

"Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin muusikoihin kuulunut Pekka Pohjola on kuollut. Hän oli kuollessaan vain 56-vuotias. Pohjola tunnettiin mm. Wigwam-yhtyeen basistina. Pekka Pohjolan kuolema tuli julkiseksi torstaina illan suussa, kun Wigwamin kotisivujen vieraskirjaan ilmestyi teksti: "Pekka Pohjola R.I.P. Surun hetki..." Pekka Pohjola opiskeli Sibelius-Akatemiassa klassista pianoa ja viulunsoittoa. Hänen soololevyjään ovat mm. Urban Tango, Pihkasilmä kaarnakorva, Harakka Bialoipokku ja Keesojen lehto. Hän soitti hiljattain bassoa Hanna Ekolan tulevalle albumille. Pohjola soitti vuosien mittaan Wigwamin lisäksi muun muassa Eero, Jussi & The Boysissä ja Jukka Tolosen yhtyeessä. Pohjola sävelsi teoksia UMO:lle ja Espoo Big Bandille."


Ei kommentteja: